Lepohetki

Jostain syystä kissamme Vilma osoitti mieltänsä minulle, koska olimme poissa. M:lle sen sijaan ei, M sai silitellä ja rupsuttaa, kissa kiehnäsi hänen jaloissaan. Minun luona kävi pikaisesti ja kun yritin silitellä ja helliä niin ehkä n. minuutin ajan Vilma siihen suostui ja sitten lähti pois ja ignoorasi minut täysin. Reilu meininki.=)


No Vilma alkoi pikkuhiljaa leppyä minulle no kuvat kertokoon jotain,,,






Ensin Vilma saattoi tulla suht' liki pesulle ja pötköttelemään...










Sitten sain jo hieman koskea ja silitellä... *huomaa ignooraava olemus*










Ja sitten jo nukuttiin vieri vieressä muutaman tunnin tirsat.... Ja ollaan taas kavereita... =D







Ja lopuksi sydän raastaen luovuin mustasta tekstin väristä ja kysynkin nyt onko tämä parempi?

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Hirrrrrmuisen suloinen kisuli!!!!!
Kissat on ihania kun niillä on niin oma elämä ja oma tahto... :-)
Löysin sinun blogin Teehuoneen kautta ja nyt oon seurannut tätä, sinulla on kiinnostavia juttuja. Kiitos siitä! Voimia sinulle!
Pilve sanoi…
=D Eiks ookki meidän Vilma muru? ;) Ja kiitos kovasti paljon palautteesta ja mukava että olet viihtynyt! Ja valtsut kiitokset voimista, niitä tarvitaan kyllä...

=D

Suositut tekstit